2. osa: Un nouveau commencement

Astuessaan ulos Yritystalon ovesta Zoé tunsi itsensä voittajaksi. Hänellä oli kunniallinen työpaikka, ja hänen oma elämänsä voisi todella alkaa! Zoé ei ollut koskaan ennen saanut täysin määrätä rahoistaan; vaikka perhe oli valtavan rikas, vanhemmat uskoivat, ettei lapsen tai teinin käsiin voinut uskoa omaa rahaa. Niinpä Zoén oli aina pitänyt pyytää vanhempiaan ostamaan hänelle tavaraa sen sijaan, että hän olisi itse marssinut kauppaan ja hankkinut haluamansa.



Sisimmässään Zoé ei ehkä ollut unohtanut Marie Charbonneauta, ikiomaa tyttöstään, mutta heti laskettuaan silkkisukkiin käärityt jalkansa Simlandian kamaralle hän oli päättänyt löytävänsä uudesta kotimaastaan Sen Oikean - jos sellaista olikaan. Siksi Zoé ei malttanut odottaa pääsevänsä katsastamaan kaupungin keskustaa. Hänellä ei ollut mitään käsitystä riverviewiläisten yleisestä suhtautumisesta homoseksuaaleihin, mutta se ei varmasti estäisi häntä. 


Ehkä Zoé ei varsinaisesti edes tahtonut uutta suhdetta vähään aikaan, mutta ainoa, mitä hänellä Riverviewissä oli, oli työpaikka uran pohjalla ja koti, jossa ei ollut edes seiniä tai lattiaa. Hän kaipasi itselleen muuta tehtävää ja ajateltavaa, jotta ei olisi täysin masentunut tämänhetkisessä tilanteessa - ja mikäs sen piristävämpää kuin pieni romantiikka?

Heti aluksi Zoé päätti soittaa pomolleen ja esittäytyä. Mies oli ystävällinen ja nauroi ja tuhahteli juuri oikeissa kohdissa; Zoé ihastui miehen olemukseen heti paikalla. Hän päätyi jopa avautumaan pomolleen vaikeasta rahatilanteestaan (jättäen ylhäisen syntyperänsä ja viimeisen selkkauksen Ranskassa kertomatta). Mutta silloin pomo sanoi jotain Zoén mielestä hyvin loukkaavaa:





"Sinähän olet muuttanut Riverviewiin ulkomailta? Tuolla aksentilla tienaisit varmasti helpommin myymällä itseäsi.."

Zoé suuttui ja löi pomolleen luurin korvaan. Puhelin kalahti hänen kädestään kiveykselle ja hän ajatteli dramaattisesti, ettei enää voisi työskennellä noin ikävän miehen alaisena. Hän otti miehen sanat aivan henkilökohtaisena loukkauksena ja pyyhki kyyneleitä silmäkulmastaan.
"Minä en näytä enkä kuulosta miltään prostituoidulta", Zoé mietti painokkaasti. 
"Päinvastoin, olen hieno lady."

Lopulta Zoé päätti palata kotiin suremaan kohtaloaan työttömänä, nälkään kuolevana naisrukkana. Millainen kohtalo! Miljoona-perijättärestä käytännössä kodittomaksi köyhimykseksi.


Taksin ikkunasta näkyvät maisemat kuitenkin lohduttivat Zoéta ainakin hieman.
"Saan sentään kuolla kauniissa kaupungissa", hän hymyili ja puhkesi nauramaan omalla liioittelevalla dramaattisuudelleen.

Tuttujen luksustalojen ilmestyessä Zoén näkökenttään hän oli jo saanut takaisin uskonsa loistavaan tulevaisuuteen, ja suunnitteli innoissaan, miten tutustuisi muihin riverviewiläisiin. Ehkä joku voisi esitellä hänelle kaupunkia, jota hän ei vielä tuntenut? 

Zoé oli päättänyt näyttää pomolleen kaapin paikan ja olla niin arvokas ja ylhäinen kuin suinkin mahdollista. Hänhän oli Bonnay - ei hän voinut masentua jonkun typerän vanhan miehen ajattelemattomista sanoista.