1. osa: Début

Saammeko esitellä: Zoé, 18, Bonnayn aatelissuvun entinen perijätär, nykyisin toimistotyöntekijä Riverviewistä.  

Zoé eli Ranskassa onnellista elämää mahtavassa kartanossa palvelusväkineen kaikkineen, kunnes tapahtui jotain kerta kaikkiaan kauheaa - hän rakastui sisäoppilaitoksessa tapaamaansa tyttöön.



Tyttö, Marie Charbonneau, oli hänkin rikkaan suvun tytär, joten naiivisti Zoé kuvitteli mahdollisen suhteen olevan hyväksyttävä. Olivathan hänen vanhempansa koko hänen 17-vuotisen elämänsä ajan painottaneet kumppanin tultava arvostetusta suvusta, kuten Marie oli, joten mikä voisi olla ongelma?

Niinpä Zoé piiritti Marieta koko kesän ja sai tämän lopulta vastaamaan hänen tunteisiinsa. Syksyllä Zoé päätti kertoa seurustelustaan vanhemmilleen - mutta se oli paha virhe.

Vanhemmat raivostuivat Zoélle ja huusivat tämän pilaavan Bonnayin maineen.

"Jos päätät, tuota, ystävyytesi neiti Charbonneaun kanssa heti paikalla, voimme antaa tämän anteeksi ja unohtaa koko tapauksen. Mutta jos pidät pääsi, meidän on tehtävä joitakin ratkaisuja - voit olla varma siitä, ettet enää huomenna ole Bonnayn perijätär, mikäli et nyt tee kuten pyydämme." 

Zoé oli hyvinkasvatettu nuori nainen ja tiesi, että hänen olisi pitänyt totella vanhempiaan, mutta jostain syystä hänen kehonsa oli yhtäkkiä täyttynyt kapinahengellä. Zoé juoksi huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni niin lujasti, että hänen kymmenet kristalliset koriste-esineensä putosivat hyllyiltä ja jäivät lattialle sirpalemereksi. Se oli ehdoton "ei".

~**~

Zoé seisoi uuden kotinsa ovella hermostuneena. Hänen vähäiset käteisrahansa, jotka hän oli ottanut mukaan Ranskasta, eivät riittäneet edes kaikkeen tarpeellisimpaan. Katosta ei roikkunut kristallikruunua, kuten kotona Château Lumièren kartanossa. Itse asiassa mitään kattoa ei edes ollut; oli vain yksi seinä, sänky ja jääkaappi. 

Zoén silmät kiiluivat mielipuolisesti, kun hän tuijotti uutta kotiaan..

"Miten minä muka voin elää täällä?! Haluan jo kotiin!"

Aikansa vauhkoiltuaan Zoé muisti taas lady Bonnayn asemansa ja tyytyi murehtimaan sängyn päällä - elegantin huoleton hymy huulillaan, totta kai.

Zoé päätti hypätä taksiin ja kysyi kuljettajattarelta, tietääkö hän avoimista työpaikoista.

"Mieheni on töissä Yritystalossa, ja siellä on kuulemma sihteerikön paikka avoinna. Vaikka ei noin hienolle neidille varmaan tunkkainen toimistötyö kelpaa..", rouva kuljettaja totesi happamana.





"Miten nuori ja kyyninen", Zoé ajatteli dramaattisesti. Hän oli aivan varma, että kuolisi kylmään tai nälkään pikku luukussaan eikä näkisi seuraavaa päivää. Samapa tuo siis, voisi sitä sihteerikön työtä harkita. 


Zoé vilkaisi taksin ikkunasta naapuritaloja ja tunsi koti-ikävän pistoksen rinnassaan.

 Alue, jolle hän oli muuttanut, oli selvästikin melkoisen hienoa seutua. Ökytalojen takapihoja koristivat uima-altaat, ja kerroksia oli varmaan enemmän kuin laskea jaksoi..


Sellainen oli hänen kotikartanonsa, Château Lumièrekin. Siellä oli yhdeksän kerrosta ja satakunta huonetta ja loisteliaita kattokruunuja kokonaisen kaupungin valaisemiseen.



"Oi niitä aikoja", Zoé ajatteli eikä muistanut, että edellisenä iltana hän oli vielä pakannut tavaroitaan samaisessa kartanossa.

Riverviewin maisemat vilkkuivat ohi, ja Zoé katseli niitä ahnaasti. 
"Miten eläväinen pikku kaupunki", hän ajatteli ja alkoi melkeinpä pitää uudesta kotikaupungistaan.


"Ehkä minun ei ihan vielä kannata kuolla nälkään.."

 Taksista astuessaan Zoé jo mietti kuumeisesti, mitä työtehtäviä sihteerikkö tekisi.
"Minä en ole koskaan tehnyt edes kesätöitä", Zoé totesi itsekseen, vaikka toki olikin vasta täyttänyt 18 vuotta. "Ehkä tekisi hyvää kokeilla~!"

 Yritystalon ovi avautui Zoélle, ja hän näki siinä syvemmänkin merkityksen.

Zoé Bonnayn, 18 vuotta, vanha elämä oli päättynyt - ja uusi alkanut. Jännittyneenä ja seikkailunhaluisena hän odotti, mitä maailma toisi tullessaan.


















// Mitäs piditte? Kommentoikaa ihmeessä! Tätä tarinaa on ilo kirjoittaa : ]
En usko itsekään, että Ranskassa enää on aatelisia 9-kerroksisissa kartanoissa palvelusväkineen, mutta hei, mitäpä siitä? Tämä on vain harmiton Sims-tarina.
Nauttikaa! ^ ^

~Sigrid