5. osa: Un mariage malheureux

Zoé oli tavannut Delila Kurikan joka iltapäivä töidensä jälkeen jo kolmen viikon ajan. Delilan kanssa juttu luisti helposti ja puhuttavaa riitti aina - Zoé oli korviaan myöten ihastunut tähän.

22. päivänä Zoén ja Delilan tutustumisen jälkeen Zoé pyysi Delilaa seurustelemaan kanssaan "virallisesti". Delila suostui heti, ja Zoé mietti, tiesikö tämä tarkkaan seksuaalisen suuntautumisensa vai oliko itsestään yhä epävarma. Zoé ei tiennyt, luokittelisiko itsensä lesboksi vai biseksuaaliksi, ja tavallaan se häiritsi häntä. Olisi ollut niin paljon helpompaa kuulua selkeästi johonkin lokeroon.

Kun Zoé näki rakastuneen katseen Delilan silmissä, hän kuitenkin unohti suuremmatkin ongelmansa ja keskittyi sokeriseen tunteeseen siitä, että hän rakasti jotakuta, joka puolestaan rakasti häntä. Zoé ei voinut muuta kuin hymyillä sädehtivästi.

~**~ 

 











Myöhemmin samana iltana, kun Delila ja Zoé olivat lähteneet tahoilleen (Zoé ei koskaan ollut puhunut Delilalle, miten surkea hänen taloudellinen tilanteensa yhä oli, eikä kehdannut pyytää Delilaa seinättömään taloonsa), tontille ilmestyi muuan yllätysvieras: Zoén pomo ja naapuri, Tom Shallow!

Zoé oli hyvin yllättynyt Tomin ilmaantumisesta, mutta keskusteli kuitenkin sujuvasti muun muassa työnteosta ja pörssikursseista. Zoé ei ollut ollut kovin ihastunut Tomista, joka oli hänen ensimmäisenä päivänään Riverviewissä ivannut häntä huoraksi (näin ainakin Zoé asian näki), ja vähän vältellyt tätä työpaikallaankin. Zoén vieraillessa Shallowien luona Tom oli kuitenkin ollut ihan mukava, ja siltä mies vaikutti nytkin laskiessaan kepeästi leikkiä ja flirttaillessaan Zoélle humoristisesti.

Yhtäkkiä Tom teki kuitenkin jotain aivan arvaamatonta: hän kaappasi Zoén syleilyynsä ja suuteli tätä!

Järkyttynyt Zoé irrottautui Tomin otteesta ja harppoi toiselle puolen tonttia. Hän tarvitsi kipeästi aikalisän, hänen oli tehtävä pikaisia päätöksiä. 

Tom oli osoittanut kiinnostuksensa Zoéta kohtaan, sen nyt tajusi tyhmempikin. Ja vaikka Zoé oli järkyttynyt miehen epäasiallisesta käytöksestä, hän kyllä tiesi, että tällä oli valtavasti rahaa - ehkä Zoén kannattaisi lähteä mukaan leikkiin? Hän alkoi olla väsynyt elämään "talossa", jossa ei ollut edes hellaa. Jos hän pelaisi korttinsa taitavasti, Tomista voisi olla taloudellista hyötyä.. Huono puoli oli toki se, ettei Tom kiinnostanut Zoéta lainkaan. Miehen päähänpisto oli kai juontunut siitä, että Zoé oli Shalloweilla kyläillessään kysellyt tämän siviilisäädystä. Mutta entä June? Zoé oli ahne, mutta ei hän tunteeton ollut. Hän yritti kuumeisesti miettiä, mitä tekisi seuraavaksi.

~**~

6 minuuttia myöhemmin Zoé oli päätöksensä tehnyt. Hän käveli Tomin luo niin viettelevästi kuin vain osasi, ja alentui suutelemaan tätä tulevat rikkaudet mielessään.

"Rakastan sinua!" Zoé ilmoitti ehkä vähän liiankin innokkaasti..

Tom katsoi naista hämmentyneenä.
"Ai jaa?"

Typerä repliikki kuitenkin unohtui alta aikayksikön, kun Tom ja Zoé keskittyivät toistensa imuttamiseen.

Zoé suostutteli Tomin eroamaan Junesta, mihin mies suostui. Kaksikko vietti yön yhdessä (Zoé hankki itselleen parisängynkin).

Aamulla Zoé otti ohjat täysin omiin käsiinsä ja kosi Tomia. Tom oli nyt Bonnay.













~**~

Zoé ja Tom Bonnayn avioelämä mateli eteenpäin arkisissa merkeissä. Tom kävi varhain nukkumaan ja meni töihin viisi tuntia ennen Zoéta, pääsi kotiin lähes samaan aikaan kuin vaimonsa ja nukkui usein jo, kun Zoé ehti kotiin. Rahaa Tom oli talouteen tuonut, mutta paljon vähemmän kuin Zoé oli toivonut - ei sillä vielä kunnon taloa rakennettu. Pari joutui siis säästölinjalle ja toivoi hartaasti lottovoittoa.

Toisinaan Zoé tunsi itsensä hyväksi vaimoksi, mutta tiesi olevansa kauhea ihminen, koska ei oikeasti rakastanut puolisoaan. Tom seurasi häntä kuin koiranpentu niinä harvinaisina hetkinä, joina he olivat samaan aikaan samassa paikassa ja valveilla, ja Zoé tunsi suurta syyllisyyttä. Hänen elämästään oli jollain tavalla mennyt maku, ja hän tiesi ettei voisi jatkaa samaan malliin koko loppuelämäänsä. Zoé harkitsi avioeroa.

Eräänä iltana Zoé huomasi olevansa raskaana, ja se turhautti häntä enemmän kuin mikään muu koskaan ennen. Tuleva lapsi pilasi kaiken - ei hän voinut jättää lapsirakasta Tomia nyt, kun odotti hänen lastaan. Mutta Zoé ei myöskään kestänyt olla Tomin vaimo tai edes nähdä tätä enää hetkeäkään kauempaa. Zoé tunsi olevansa umpikujassa lapsen kanssa. Sitä paitsi mitä siitäkin tulisi, jos lapsi syntyisi tällaiseen paikkaan, jossa ei ole edes lattiaa maassa? Zoé huokaisi surkeana. Hänen tulevaisuutensa oli menetetty.
~**~

Zoé kertoi ruumiintilastaan Tomille, joka tahtoi selvästikin iloita ja järjestää vaikka juhlat, mutta vaimon äänensävy teki selväksi sen, ettei lapsi tainnut olla toivottu. Tom alistui olemaan hiljaa, mutta murjotti. Miksi ensimmäistä yhteistä lasta ei voinut juhlistaa?

Seuraavana päivänä Zoé soitti Delila Kurikalle, johon ei ollut pitänyt yhteyttä melkein kolmeen kuukauteen. Delila ei ilmeisesti tiennyt mitään Zoén viimeaikaisista seikkailuista, ja se oli hyvä. Zoé pyysi Delilaa tulemaan kylään ensimmäistä kertaa - Tom Bonnay oli töissä.

Zoé yritti puhua Delilalle säästä ja pitää tiettyä etäisyyttä: tilanteestaan huolimatta hän yritti olla päällepäin hyvä vaimo. Ehkä olisi parempi pitää Delila tällä hetkellä vain ystävänä ja olla ihan hiljaa koko Tomista. Delila oli yhä Zoén tyttöystävä, mutta Zoé ei tahtonut suin päin syöksyä fyysisiin rakkaudenosoituksiin tämän kanssa.

Delila syleili Zoéta kiihkeästi, ja tämä hymyili vaivautuneena. Tämä oli kerrassaan ihmeellinen tilanne; Zoé ei voinut syleillä tyttöystäväänsä, mikäli tahtoi olla hyvä vaimo ja tuleva äiti.

"Viis Tomista", Zoé lopulta mietti suurpiirteisesti ja suuteli Delilaa. Päivän aikana hän kertoi Delilalle kaiken onnettomasta avioliitostaan ja anoi saman tien anteeksiantoa tyttöystävältään. Delila oli hieman loukkaantunut, mutta ymmärsi Zoén toiminnan rahapulassa. Lukuisten vakuuttelujen jälkeen hän myös uskoi, ettei Zoé todella tuntenut mitään romanttista Tomia kohtaan. Naiset päättivät keksiä jonkinlaisen ratkaisun, ja haikeana Zoé lähetti Delilan kotiin miehensä työajan päättyessä.

4. osa: Delila

Zoé Bonnay uhkui energiaa. Ahkeran työpäivän jälkeen hän aikoi mennä keskustaan tutustumaan muihin riverviewiläisiin. Zoé ei vielä tuntenut juuri ketään muuta kuin Shallowin perheen ja erään Nadine Ivanovin, joka asui kivenheiton päässä. Nadine oli venäläinen kotirouva, johon Zoé oli tutustunut aiemmin samana aamuna postia hakiessaan.

"Ulkomaanmatkailu on viime aikoina yleistynyt Simlandiassa kovasti. Sunset ´View Airlines lentää tällä hetkellä edullisia reittilentoja Egyptin Al Simharaan, Ranskan Champs les Simsiin ja Kiinan Shang Simlaan. Lippujen hinnat vaihtelevat noin tuhannesta simoleonista pariin tuhanteen. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä Riverview Traveling Officeen - soita numeroon 0xx45787CA. Maailma ei odota!"

Zoé silmäili Riverview Timesin mainosta varauksella mutta kiinnostuneena. Tottahan hän tahtoi nähdä maailmaa! Al Simhara ja Shang Simla kuulostivat oikein mainioilta lomakohteilta, mutta Ranskasta hän tahtoi pysyä kaukana mieluiten koko lopun ikäänsä. Zoé päätti lähteä matkaan, kunhan taloustilanne hieman paranisi. Tiedä häntä, saattaisihan hän löytää itselleen matkaseuraakin!

~**~

Zoé tapasi keskustassa silmää miellyttävän herra Bagleyn, jonka etunimi jäi tenhoavien kasvojen peittoon ja unohtui saman tien. Ei Zoé välttämättä aivan umpilesbo ollut; ehkä hänen sydämessään oli tilaa tasapuolisesti molemmille sukupuolille. Marie Charbonneau oli ollut Zoén ensimmäinen rakkaus, eikä sen perusteella voinut olla aivan varma. Herra Bagleyn kasvoista häkeltyneenä Zoé jatkoi matkaansa. Hän aikoi tehdä todellisen pr-kierroksen, eikä nyt ollut aikaa jäädä pitemmille juttusille.

Eräällä melkoisen kauniilla naisella oli kova kiire jonnekin, eikä Zoé tohtinut pysäyttää häntä. Naisella oli sitä paitsi vaalean punaruskeat hiukset, eikä Zoé ollut koskaan tuntenut vetoa sellaisiin. Tummat hiukset saivat hänet innostumaan - se oli Zoélle merkittävin kriteeri ihastusten suhteen.

Zoé päätyi kahvikupposelle keskustan pieneen ravintolaan. Dive-nimisen paikan eteen oli kerääntynyt joukko simejä, joita Zoé tarkkaili ikkunasta.

Siinä olivat Otto Silakka, Tuuli Mulle, Heljä Myllylä ja Delila Kurikka.

Zoén huomio kiinnittyi Delila Kurikkaan. Naisella oli pehmeät ja ystävälliset kasvonpiirteet, ja vaikkei hän ollutkaan varsinaisesti kaunis, hän näytti Zoén mielestä mahdottoman suloiselta. Zoé ryntäsi ulos kuppilasta jättäen juomansa kesken - Delilaan oli tutustuttava!









~**~

Naiset jutustelivat kahvilan takapihalla hyvän aikaa, ja Zoé tunsi olevansa todella ihastunut. Marien jälkeen Delila oli hänen ensimmäinen ihastuksensa.. Zoé punastui katsoessaan edessään seisovan Delilan silmiin, joissa oli iloisen leikkisää pilkettä.

Kaunis päivä oli jo vaihtunut lempeäksi iltaruskoksi, kun Zoé päätti kertoa Delilalle tunteistaan. He olivat tunteneet vasta yhden päivän, mutta Zoé tahtoi tehdä Delilalle selväksi, että tahtoi tältä enemmänkin kuin ystävyyttä. Hän ei todellakaan toivonut masentavia väärinkäsityksiä.

Delila ymmärsi heti, mitä Zoé ajoi takaa. Hän ei tahtonut seurustella saman tien vaan tutustua Zoéen ensin paremmin. Delila kuitenkin myönsi, että hänenkin kohdallaan ilmassa oli jonkinmoista säpinää. Niinpä naiset lupasivat tavata myöhemmin uudelleen ja tutustua toisiinsa kunnolla.

3. osa: Projection A

//Älkää muuten välittäkö Zoén muuttuneesta uniasusta ja muista outouksista, asensin 2. osan jälkeen Maailmanmatkaajan ja poistin kaikki package-tiedostot (väliaikaisesti), koska ne eivät ole vielä aivan yhteensopivia uuden lisäosan kanssa. Vaihdan kaikki asut ennalleen, kunhan .package-tiedostot taas toimivat kunnolla!

Yön pimeimpinä tunteina Zoé uneksi itsestään ja omasta paikastaan tässä maailmassa. Kuuluiko hän todella johonkin vai oliko vain kevytkenkäinen pikku pilvenhattara ajelehtimassa päättymättömällä taivaalla?

Niine syvällisine ajatuksineen Zoé sävähti hereille pöllämystyneenä, pää ylirasittuneena jo heti aamusta. Hän ei muistanut, mistä oli uneksinut, mutta uni oli tainnut olla raskassoutuinen - ja hyvin masentava.

Melankolinen fiilis ei jättänyt Zoéta rauhaan, kun hän nyt jo rutinoituneesti suoritti aamutoimiaan. Joka ikinen aamu hän söi purkkikeittoa vessanpytyn kannen päällä (muutakaan istuinta ei ollut) tasan puoli seitsemältä - hän ei olisi voinut kuvitellakaan tekevänsä niin, kun asui vielä Ranskassa kotikartanossaan. Siellä Zoé oli herännyt puoliltapäivin ja syönyt palvelusväen kokkaamaa viiden ruokalajin aamiaista. Ja istuimet maksoivat kukin kolmesti enemmän kuin kaikki Zoén nykyiset huonekalut yhteensä: ei Château Lumièressa ollut edes näin halpoja wc-pyttyjä.

Hampaita kiivaasti harjatessaan Zoé sai järisyttävän innostuksen: hänen oli tehtävä jotain merkittävää, saavutettava jotakin, josta voisi olla ylpeä. Tai ainakin hänen oli löydettävä joku, jonka kanssa jakaa se vähä, minkä hän nyt omisti. Zoé tunsi pakottavaa tarvetta löytää itselleen joku. Sillä hetkellä hän olisi ottanut vaikka miehenkin, jos sopiva olisi sattunut tulemaan vastaan!

Matkalla töihin Zoé kehitteli jo fantastisia suunnitelmia tulevaisuudelleen. Hänellä olisi vaimo, hyvä työ ja ainakin kaksi lasta - ei Zoé lapsista sinällään välittänyt, mutta totta kai jonkun pitäisi jatkaa Bonnayn sukua. Zoén ainoa sisko, Claire Bonnay, oli oikea tyhjäntoimittaja. Claire potkaistiin ulos sisäoppilaitoksesta poikien kanssa vehtaamisen takia ja asui nykyisin Pariisissa jonkun 30 vuotta vanhemman maalarin kanssa. Zoé oli täysin varma, etteivät Claire ja hänen roskasakkimiehensä muuta tehneet kuin juopottelivat kaikki päivät ja olivat lopulta tyhjätaskuja.

Töiden jälkeen Zoé päätti tutustua naapureihinsa. Shallow´n talo ilkkui hänelle hyperrikkaista korkeuksistaan; asukkailla oli selvästikin rahaa kuin roskaa. Zoé tuhahti arvostelevasti ikään kuin olisi itse varttunut slummin köyhyydessä ja katsonut joka päivä nälkäkuolemaa silmästä silmään. Kyynel kihosi naisen silmänurkkaan, kun hän ajatteli kuvitteellista menneisyyttään.

Itse Tom Shallow avasi Zoélle oven ja kätteli tätä ystävällisesti.
"Hei, olen Zoé Bonnay", Zoé sanoi ja hymyili mahdollisimman hurmaavasti. Hän ei ollut kiinnostunut miehistä, mutta varmaa oli, että rikkaiden ihmisten kanssa kannatti olla hyvissä väleissä.

Zoé hiippaili valtavassa talossa edestakaisin ja tutkiskeli sisustusta. Château Lumièressa oli vielä hienommat matot ja huonekalut, mutta kyllähän tämäkin Zoén luukun voitti. Taustalla perheen teinitytär MaryKay Shallow ja hänen ystävättärensä Laurel Grisby kikattivat innokkaasti.

"Mokomatkin porvarikakarat", Zoé sihahti inhoten. 

 "Voisin vaikka tappaa noiden oviornamenttien eteen!"

Tom selitti omaisuudestaan hyvin omistautuneesti, ja Zoé kuunteli kohteliaasti ja nauroi viehkeästi oikeisiin väleihin, vaikka ajattelikin miehen puheista vähän toiseen sävyyn.

Ihan vain varmuuden vuoksi Zoé kysäisi Tomilta tämän siviilisäädystä.
"Vaimoni, June, on minulle rakkainta maailmassa", Tom vastasi tehden selväksi, että tiesi mitä Zoén päässä liikkui.

"Vai niin!" Zoé huudahti nolostuneena.
"E-en minä mitään sellaista!"


Vanhaherra Kurt Shallowkin hymyili huvittuneena.
"Olettehan tekin kerrassaan viehättävä nuori nainen", hän tokaisi Zoélle ja pelasti tämän kasvot. Zoé nyökkäsi kiitollisena.

Zoé päätti myös käyttää tilannetta hyväkseen ja käväistä kylvyssä - eihän hänellä ollut edes suihkua.

Väsyneenä Zoé päätti hipsiä kotiin päin. Alakerran hiljaisuudesta päätellen Laurel Grisbykin oli jo lähtenyt Shallowien luota.

Matkalla ulko-ovelle Zoé törmäsi rouva Shallowiin, joka näytti jollain lailla hyvin happamalta.

"Oletkos sinä Tomin uusin heila?" rouva kysyi ja mulkoili Zoéta pahansuovasti.

"E-en minä ole kenenkään heila, ainakaan tällä hetkellä, kai minä tosin etsin heilaa, sano jos tiedät jonkun sopivan.. Tai siis, minä olen Zoé Bonnay naapurista.."

June Shallow hymyili huvittuneesti ja kätteli Zoéta. 
"Hän pitää minua kaistapäänä", Zoé pohti häpeissään matkalla kotiin.

Seuraavana yönä Zoé mietti ihmissuhteita ja avioliittoa. Ehkä hänen kaltaiselleen ihmiselle luontevin tapa käsitellä mieltä askarruttavia asioita oli juuri unen kautta.












~**~

 Seuraavana päivänä Zoé ylennettiin kahvinkeittäjästä arkistonhoitajaksi. Kolmessa työpäivässä se oli aika hyvin! Zoé oli iloinen, mutta toisaalta uranluonti myös huolestutti häntä. Hän pelkäsi, että työ vaikeutuisi ja veisi yhä enemmän ja enemmän hänen vapaa-aikaansa. Jos hän ylentyisi vielä ja saisi vaativampia tehtäviä, miten kävisi vasta orastavien ihmissuhteiden?

Vastahankitusta suihkusta putipuhtaana astuessaan Zoé kuitenkin säteili positiivista energiaa. Hän ei jaksanut murehtia vaikeita asioita ainakaan juuri nyt. Hän oli nuori, vapaa ja päälle päätteeksi aika hyvännäköinenkin!

 Jopa Zoén syvästi inhoama tiskialtaan pesu tuntui melkoisen mukavalta puuhalta tällaisena päivänä. Zoé oli melkeinpä euforisessa mielentilassa.

 Sänkyyn kömpiessään Zoé tunsi itsensä mahdottoman onnekkaaksi. Elämä oli täynnä mahdollisuuksia ja maailma avoin! Voi, kuinka hienosti asiat nyt olivatkaan. Zoé melkein itki ilosta tyynyään vasten ajatellessaan kaikkia tulevaisuudenkin onnellisia hetkiä. Seuraavana päivänä hän menisi kaupungille tutustumaan ihmisiin.