5. osa: Un mariage malheureux

Zoé oli tavannut Delila Kurikan joka iltapäivä töidensä jälkeen jo kolmen viikon ajan. Delilan kanssa juttu luisti helposti ja puhuttavaa riitti aina - Zoé oli korviaan myöten ihastunut tähän.

22. päivänä Zoén ja Delilan tutustumisen jälkeen Zoé pyysi Delilaa seurustelemaan kanssaan "virallisesti". Delila suostui heti, ja Zoé mietti, tiesikö tämä tarkkaan seksuaalisen suuntautumisensa vai oliko itsestään yhä epävarma. Zoé ei tiennyt, luokittelisiko itsensä lesboksi vai biseksuaaliksi, ja tavallaan se häiritsi häntä. Olisi ollut niin paljon helpompaa kuulua selkeästi johonkin lokeroon.

Kun Zoé näki rakastuneen katseen Delilan silmissä, hän kuitenkin unohti suuremmatkin ongelmansa ja keskittyi sokeriseen tunteeseen siitä, että hän rakasti jotakuta, joka puolestaan rakasti häntä. Zoé ei voinut muuta kuin hymyillä sädehtivästi.

~**~ 

 











Myöhemmin samana iltana, kun Delila ja Zoé olivat lähteneet tahoilleen (Zoé ei koskaan ollut puhunut Delilalle, miten surkea hänen taloudellinen tilanteensa yhä oli, eikä kehdannut pyytää Delilaa seinättömään taloonsa), tontille ilmestyi muuan yllätysvieras: Zoén pomo ja naapuri, Tom Shallow!

Zoé oli hyvin yllättynyt Tomin ilmaantumisesta, mutta keskusteli kuitenkin sujuvasti muun muassa työnteosta ja pörssikursseista. Zoé ei ollut ollut kovin ihastunut Tomista, joka oli hänen ensimmäisenä päivänään Riverviewissä ivannut häntä huoraksi (näin ainakin Zoé asian näki), ja vähän vältellyt tätä työpaikallaankin. Zoén vieraillessa Shallowien luona Tom oli kuitenkin ollut ihan mukava, ja siltä mies vaikutti nytkin laskiessaan kepeästi leikkiä ja flirttaillessaan Zoélle humoristisesti.

Yhtäkkiä Tom teki kuitenkin jotain aivan arvaamatonta: hän kaappasi Zoén syleilyynsä ja suuteli tätä!

Järkyttynyt Zoé irrottautui Tomin otteesta ja harppoi toiselle puolen tonttia. Hän tarvitsi kipeästi aikalisän, hänen oli tehtävä pikaisia päätöksiä. 

Tom oli osoittanut kiinnostuksensa Zoéta kohtaan, sen nyt tajusi tyhmempikin. Ja vaikka Zoé oli järkyttynyt miehen epäasiallisesta käytöksestä, hän kyllä tiesi, että tällä oli valtavasti rahaa - ehkä Zoén kannattaisi lähteä mukaan leikkiin? Hän alkoi olla väsynyt elämään "talossa", jossa ei ollut edes hellaa. Jos hän pelaisi korttinsa taitavasti, Tomista voisi olla taloudellista hyötyä.. Huono puoli oli toki se, ettei Tom kiinnostanut Zoéta lainkaan. Miehen päähänpisto oli kai juontunut siitä, että Zoé oli Shalloweilla kyläillessään kysellyt tämän siviilisäädystä. Mutta entä June? Zoé oli ahne, mutta ei hän tunteeton ollut. Hän yritti kuumeisesti miettiä, mitä tekisi seuraavaksi.

~**~

6 minuuttia myöhemmin Zoé oli päätöksensä tehnyt. Hän käveli Tomin luo niin viettelevästi kuin vain osasi, ja alentui suutelemaan tätä tulevat rikkaudet mielessään.

"Rakastan sinua!" Zoé ilmoitti ehkä vähän liiankin innokkaasti..

Tom katsoi naista hämmentyneenä.
"Ai jaa?"

Typerä repliikki kuitenkin unohtui alta aikayksikön, kun Tom ja Zoé keskittyivät toistensa imuttamiseen.

Zoé suostutteli Tomin eroamaan Junesta, mihin mies suostui. Kaksikko vietti yön yhdessä (Zoé hankki itselleen parisängynkin).

Aamulla Zoé otti ohjat täysin omiin käsiinsä ja kosi Tomia. Tom oli nyt Bonnay.













~**~

Zoé ja Tom Bonnayn avioelämä mateli eteenpäin arkisissa merkeissä. Tom kävi varhain nukkumaan ja meni töihin viisi tuntia ennen Zoéta, pääsi kotiin lähes samaan aikaan kuin vaimonsa ja nukkui usein jo, kun Zoé ehti kotiin. Rahaa Tom oli talouteen tuonut, mutta paljon vähemmän kuin Zoé oli toivonut - ei sillä vielä kunnon taloa rakennettu. Pari joutui siis säästölinjalle ja toivoi hartaasti lottovoittoa.

Toisinaan Zoé tunsi itsensä hyväksi vaimoksi, mutta tiesi olevansa kauhea ihminen, koska ei oikeasti rakastanut puolisoaan. Tom seurasi häntä kuin koiranpentu niinä harvinaisina hetkinä, joina he olivat samaan aikaan samassa paikassa ja valveilla, ja Zoé tunsi suurta syyllisyyttä. Hänen elämästään oli jollain tavalla mennyt maku, ja hän tiesi ettei voisi jatkaa samaan malliin koko loppuelämäänsä. Zoé harkitsi avioeroa.

Eräänä iltana Zoé huomasi olevansa raskaana, ja se turhautti häntä enemmän kuin mikään muu koskaan ennen. Tuleva lapsi pilasi kaiken - ei hän voinut jättää lapsirakasta Tomia nyt, kun odotti hänen lastaan. Mutta Zoé ei myöskään kestänyt olla Tomin vaimo tai edes nähdä tätä enää hetkeäkään kauempaa. Zoé tunsi olevansa umpikujassa lapsen kanssa. Sitä paitsi mitä siitäkin tulisi, jos lapsi syntyisi tällaiseen paikkaan, jossa ei ole edes lattiaa maassa? Zoé huokaisi surkeana. Hänen tulevaisuutensa oli menetetty.
~**~

Zoé kertoi ruumiintilastaan Tomille, joka tahtoi selvästikin iloita ja järjestää vaikka juhlat, mutta vaimon äänensävy teki selväksi sen, ettei lapsi tainnut olla toivottu. Tom alistui olemaan hiljaa, mutta murjotti. Miksi ensimmäistä yhteistä lasta ei voinut juhlistaa?

Seuraavana päivänä Zoé soitti Delila Kurikalle, johon ei ollut pitänyt yhteyttä melkein kolmeen kuukauteen. Delila ei ilmeisesti tiennyt mitään Zoén viimeaikaisista seikkailuista, ja se oli hyvä. Zoé pyysi Delilaa tulemaan kylään ensimmäistä kertaa - Tom Bonnay oli töissä.

Zoé yritti puhua Delilalle säästä ja pitää tiettyä etäisyyttä: tilanteestaan huolimatta hän yritti olla päällepäin hyvä vaimo. Ehkä olisi parempi pitää Delila tällä hetkellä vain ystävänä ja olla ihan hiljaa koko Tomista. Delila oli yhä Zoén tyttöystävä, mutta Zoé ei tahtonut suin päin syöksyä fyysisiin rakkaudenosoituksiin tämän kanssa.

Delila syleili Zoéta kiihkeästi, ja tämä hymyili vaivautuneena. Tämä oli kerrassaan ihmeellinen tilanne; Zoé ei voinut syleillä tyttöystäväänsä, mikäli tahtoi olla hyvä vaimo ja tuleva äiti.

"Viis Tomista", Zoé lopulta mietti suurpiirteisesti ja suuteli Delilaa. Päivän aikana hän kertoi Delilalle kaiken onnettomasta avioliitostaan ja anoi saman tien anteeksiantoa tyttöystävältään. Delila oli hieman loukkaantunut, mutta ymmärsi Zoén toiminnan rahapulassa. Lukuisten vakuuttelujen jälkeen hän myös uskoi, ettei Zoé todella tuntenut mitään romanttista Tomia kohtaan. Naiset päättivät keksiä jonkinlaisen ratkaisun, ja haikeana Zoé lähetti Delilan kotiin miehensä työajan päättyessä.